Mielipidekirjoitus uudesta yliopistohankkeesta Helsingin Sanomissa 06/2007

Tiede- ja taidekeskus Espoon Otaniemeen

Eurovisionin hienosti onnistunut laulukilpailu Helsingissä on hyvä esimerkki, miten upean elämyskokonaisuuden luominen vaatii teknisen taidon yhdistymistä taiteelliseen osaamiseen.

Euroviisujen sävelmät ja esiintyjät muistuttavat häkellyttävästi toisiaan, eikä omaperäisiä suorituksia juuri ole. Kun biisit ovat yhtä puuroa, voi ympäröivä visuaalisuus nousta jopa laulajaa merkityksellisemmäksi. Suomi onnistui hienosti. Toimiva tekniikka ja ylivoimaisen mielenkiintoinen visualisointi lavastuksineen ja valoineen loihtivat lavalle jatkuvasti vaihtuvia maailmoja ja tunnetiloja, joilla heikkokin esitys nousi itseään korkeammalle tasolle.

Huipputulos vaatii samanhenkisten osaajien keskinäistä vuorovaikutusta, mutta sitäkin hedelmällisempää voi olla erilaisten ihmisten kohtaamien. Kun insinööri saa työparikseen designerin, muusikko kuvataiteilijan ja ekonomisti näyttelijän, voi taiteen ja tieteen yhdistymisestä syntyä jotain itseään suurempaa.

Eri taidealojen ja teknisen sekä kauppatieteellisen alan yliopisto-opetus tulisi sijoittaa fyysisesti samaan paikkaan. Parhaiten se onnistuu, jos Espoo perustaa Otaniemeen taide- ja tiedekampuksen.

Taideteollinen korkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu tulevat muodostamaan lähivuosina yhdessä uuden yliopiston. Suunnitelma on hyvä. Se parantaa kunkin korkeakoulun taloudellisia toimintaedellytyksiä ja luo mahdollisuuksia yliopistojen tiiviimpään yhteistyöhön. Se hyödyntää myös teollisuutta ja liike-elämää, jos ja kun design pystytään valjastamaan ainutlaatuiseksi kilpailutekijäksi.

Teknillinen korkeakoulu toimii jo Espoossa. Otaniemeen tulisi nyt perustaa kampusalue, johon Taideteollisen korkeakoulun ja kauppakorkeakoulun lisäksi muuttaisivat Sibelius-Akatemia, Kuvataideakatemia sekä Teatterikorkeakoulu. Kolme jälkimmäistä olisivat mukana itsenäisinä toimijoina, eivätkä olisi hallinnollisesti sidoksissa uuteen yliopistoon. Myös Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osasto voitaisiin erottaa omaksi yksikökseen, jolle rakennettaisiin Otaniemeen studiot. Alueellahan olisi mahdollisuus kehittyä vaikka elokuvataiteen keskittymäksi.

Todennäköisesti taidepiirit vastustavat maalle muuttoa. Ehkä heille on uutinen, että matkaa Otaniemestä Helsingin keskustaan on vain 8 kilometriä.

Kaupunkikuvaltaan Otaniemi voisi olla reilusti urbaanimpi - tiivis ja massiivisemmin rakennettu - kuin Tapiola. Kuitenkin läheisyys ja Tapiolan design-maine voisivat vahvistaa Otaniemeä kansainvälisesti houkuttelevaksi huipputieteen ja -taiteen keskittymäksi.

Espoolla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus ottaa aloite käsiinsä. Tapiolan kehittäminen on pitkällä. Suomen merkittävimmän taidemuseon, Emman, lisäksi sinne on suunniteltu muitakin näyttelytiloja. Teatteritaloa luonnostellaan Vesiputoustalon eteen, mutta yhtä hyvin se voisi sijaita Otaniemessä. Myös Tapiolan rakentamisen painopisteen voisi asuinrakennusten osalta siirtää Otaniemeen, jonne myös metroa on suunniteltu. Asuntoja tulisi rakentaa ennen kaikkea opiskelijoille, mutta myös meille tavallisille ihmisille. Laaja väestöpohja takaa palveluiden olemassaolon. Kaupat ja kahvilat mahdollistaisivat erilaisten ihmisten kohtaamiset.

Mikään luova työ, taideteos tai uusi ajatus, ei synny tyhjiössä ilman halua onnistua. Tarvitaan samanhenkisten, mutta myös erihenkisten ihmisten kohtaamisia.
Siksi eri taiteen ja tieteen osaajat tulisi saada koottua samaan paikkaan. Parhaiten se onnistuu jos Espoo ottaa ja perustaa Otaniemeen taide- ja tiedekampuksen. Päätöksiä tehdään juuri nyt.

Rikastuttavan vuorovaikutuksen hengessä

Matti Remes
Graafikko
Kirjailija
Professori / Taik